Pihkassa.fi

Matkalla metsäammattilaiseksi

Mikä sai lähtemään juuri metsäkoneenkuljettajaksi?

Kun ilmoitin somessa lähteneeni opiskelemaan metsäkoneenkuljettajaksi, sain osakseni ihmettelyä. Viimeiset vuodet kun olin tullut tunnetuksi pääasiassa sijoittaja-Laurana, sijoitusbloggaajana ja Nuorten Osakesäästäjien aktiivina. Internetin ulkopuolella tuntevat taas eivät ihmetelleet, vaan käytännössä jokaisen kommentti oli ”vähän siistiä, sopii sulle niiiin hyvin!”.

Olen edellisiltä koulutuksiltani ylioppilas ja lääkealan perustutkinnon suorittanut lääketeknikko, osaamisalana lääketukkukauppatyö eli suomeksi sanottuna lääkelogistiikan varastomies. Olin töissä parissa lääketukussa ja vaikka viihdyin varastolla keräilemässäkin vallan mainiosti, työ muuttui oikeasti mukavaksi vasta, kun kinusin itseni ajamaan trukilla dialyysinesteitä. Joku siinä härveleillä huristelussa vaan oli hauskaa.

Asuin nelisen vuotta Vuosaaressa ja aika-ajoin googlailin eksistentiaalikriisin iskiessä viereisen sataman työpaikkoja ja mietin josko opiskelisin ahtaajaksi. En ole koskaan ollut mikään polttoainevehkeiden rassaaja, enkä ymmärrä kaksipyöräisten moottorivehkeiden viehätystä ollenkaan, mutta toistuvasti haaveilin ääneen myös rekkakuskin hommista ja jossain ajatusten perukoilla oli myös käväissyt metsäkoneenkuljettajan työ.

Pääsiäisenä 2019 ajeltiin vanhempieni kanssa mökille Kuusamoon – jossa tätä blogia tälläkin hetkellä naputan – ja öisessä, pimeässä ja lumisessa metsässä mökkitien varrella näkyi sen verran monta metsäkonetta (oikeasti ehkä muutamia, mutta ne valot tuntuivat valaisevan koko metsän), että joku meistä tokaisi, että jopas täällä hakataan. Muistan ajatelleeni katsellessani pimeään metsään, että toi työ näyttää niin coolilta. Ajatus unohtui puoleksitoista vuodeksi.

Koronakeväänä 2020 olin tullut Helsingistä viettämään äitienpäivää pariksi yöksi ja huomasin myöhemmin kesällä jämähtäneeni totaalisesti Mänttään, enkä kaivannut takaisin pääkaupunkiseudulle.

Olin sairastunut jokunen vuosi aikaisemmin masennukseen ja yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön (ja muutamaa avautumispyrskähdystä lukuunottamatta onnistunut piilottamaan sen kohtalaisen hyvin somesta) ja opinnot Haaga-Helian finanssi- ja talousasiantuntijan koulutusohjelmassa eivät enää kolmantena vuonna juuri edistyneet. Koronan takia etäopiskeluun siirtymisen jälkeen laisinkaan. Vietin käytännössä kaiken ajan koirien kanssa päämäärättömästi haahuillen metsissä, koska seinät tuntuivat muualla kaatuvan päälle.

Vaikkei Helsingistä pois muutto tai alanvaihto ollut käynyt edes mielessä, enkä ajatellut näppärästä Vuosaaren kaksiostani luopua, googlailin ajankulukseni metsäalan opintoja. Olin miettinyt metsäekonomiaa jo jokunen vuosi aikaisemmin, koska saisin yhdistettyä opinnoissa kaksi kiinnostuksen kohdettani, talouden ja metsän. Mietin myös metsätalousinsinöörin opintoja, mutta kun näin metsäkoneenkuljettajan listalla, vanha haave nosti päätään ja se oli nopeasti menoa.

Kävelin ulos, jossa iskä teki puutarhatöitä ja kysyin, että mitäs sanoisit, jos hakisin metsäkoneenkuljettajaksi?

Iskä sanoi, että joo-o, mikä jottei.

Tokaisin, että hyvä, koska hain just.

Täst se lähtee!

Moro moro ja tervetuloa seikkailulle jakamaan matkaani kohti metsäammattilaisuutta!

Olen Laura, kohta kolmekymppinen pirkanmaalainen metsien ahkera viihdekäyttäjähippi, jonka leipä tulevaisuudessa toivottavasti tulee myös metsästä.

Opiskelen ensimmäistä vuotta Tampereen seudun ammattiopisto Tredun Ylöjärven Kurun toimipisteessä metsäalan perustutkintoa, metsäkoneenkuljettajan koulutusohjelmassa. Tarkoituksena olisi valmistua keväällä 2022 ja antaa näyttö hakkuukoneesta, mutta aika näyttää mihin taidot taipuvat ja elämä vie!

Blogin ei ole tarkoitus olla metsätalousblogi, joka keskittyy vain talousmetsiin ja niiden hoitoon ja koneelliseen puunkorjuuseen, vaan yläotsikkona on metsä ja aion kirjoittaa kaikesta mikä metsään liittyy. Koska itse olen monipuolisesti kiinnostunut metsästä aina konehommasta retkeilyyn, metsänomistukseen ja siellä touhuamiseen, on loogista, että myös täältä löytyy kaikille metsästä kiinnostuneille jotakin luettavaa, oli öljyinen motokuski tai aarniometsän siimeksessä riippumatossa lekotteleva hippi (tai miksei yhdistelmä, niin kuin meitsi!), pyrkimyksenä onkin tehdä aihetunnisteista niin loogiset ja helposti löydettävät, että jossei metsäkoneen telankiristyspostaukset kiinnosta, mutta vegaanisten retkiruokien testipostaus kiinnostaa, voi aihealueiden välillä navigoida helposti ja viettää aikaa vain tiettyjen aihealueiden parissa.

Blogin missiona on lisätä tietoisuutta metsäteollisuudesta kansantajuisesti niille, joille vihreä kulta ei ole vielä tuttua ja fiilistellä metsää harrastepaikkana ja monimuotoisuuden lähteenä niille, jotka ehkä näkevät vain metsän talouspuolen. Käydään blogin alkutaipaleella läpi jokamiehenoikeuksia, kansallispuistoetikettiä ja retkeilyvarustuksia ja pohdiskellaan, että mitäs kaikkea siellä metsässä voisi harrastaa marjanpoimimisen lisäksi. Tarkoituksena on valottaa myös do-it-yourself-metsänhoitoa tuoreille metsänomistajille tai metsänomistuksesta haaveileville ja kaivella vastauksia milloin mihinkin askarruttavaan ajankohtaiseen ja ajattomaan asiaan.

Koska en ole vielä millään mittapuulla ammattilainen, aion pyytää myös asioista enemmän tietäviä vieraskyniksi, pyydän konsultaatiota itseäni fiksummilta, googlaan helkkaristi, nyin maikkoja hihasta ja pidän yllä ikuista kyselyikää. Otan myös kehitysideoita ja kritiikkiä avoimin mielin vastaan.

Niin kuin sivupalkista voi nähdä, ei mun tarvitse taivaltaa matkaani yksin, vaan olen saanut onnekseni pari yhteistyökumppania! Matkaani kohti metsäammattilaisuutta sponssaa metsäyhtiö UPM. Yhteistyö lähti alun perin, kun kirjoitin Mimmit sijoittaa -mediaan artikkelin metsäsijoittamisesta yhteistyössä UPM:n kanssa ja kemiat kohtasivat. UPM kysyi, voisinko kirjoitella heille tulevaisuudessakin esimerkiksi vieraskyniä. Heitin pallon takaisin ja ehdotin jo takaraivossa kyteneen kokonaisen metsäblogin perustamista, ja he suureksi ilokseni innostuivat ideasta ja tässä sitä vihdoin ollaan! Ensimmäisen postauksen äärellä.

Toinen yhteistyökumppani on Metsätrans-lehti. Metsätrans on metsäkoneurakointiin ja puutavara-autoiluun erikoistunut lehti kaikille, joita puun liikuttelu kannolta tehtaalle kiinnostaa. Lehden voi tilata näppärästi sivupalkin linkistä, ja saattaa olla, että lehden sivuilla näkyy tulevaisuudessa myös jonkun tulevan motokuskihipin tekstejäkin.

Tänne blogin puolelle tulee laajempia, informatiivisempia juttuja ja kouluarkea, kuulumisia ja sitä klassista ”saatanan työmaata” saa seurattua helpoiten somesta. Blogin instagram seurantaan @pihkassablog ja twitteristä löydyn @pihkassa.

Postausehdotukset, ruusut, risut, yhteistyö- ja vieraskynäidikset osoitteeseen laura@pihkassa.fi!

Eli luvassa faktaa, fiilistelyä ja hassuttelua rennolla otteella, yhdessä kompastellen kohti tulevaisuudessa siintävää metsäammattilaisuutta.

Jos metsähorinan lisäksi sijoittaminen kiinnostaa niin sijoitusaiheisia tekstejäni voi lukea säännöllisesti myös

Laura

Metsäalan perustutkintoa suorittava tuleva metsäkoneenkuljettaja, joka viihtyy metsässä myös vapaa-ajalla. Retkeilyä, metsäkoneita ja ajatuksia metsistä ja niiden käytöstä. Tervetuloa mukaan matkalle!

laura@pihkassa.fi

Matkalla mukana

Painavaa asiaa
kannoilta tehtaalle

Sivupalkki tähän.