Laura

Laura

Sananen kaupallisista yhteistöistä, sponsoreista ja rahasta

Niin kuin etusivun sivupalkista voi huomata, kanssani yhteistyötä tekee jo pari firmaa ja potentiaaliset yritykset ovat ottaneet yhteyttä tulevaisuuden mielenkiintoiset projektit mielessä.

Tiesin jo blogia perustaessa, että jos kanssani joku haluaa kaupallista yhteistyötä, kampanjoita ja muita mainosprojekteja tehdä, se onnistuu. Asetin itselleni rajat, että mitään välkkyviä netticasino- ja pikavippipalkkeja en sivustolleni halua, vaan jokainen yhteistyökumppani on yritys, jonka tuotteita tai palveluita jo entuudestaan käytän tai joka vaikuttaa muuten mielenkiintoiselta ja josta metsästä kiinnostunut lukijakunta saa aidosti hyötyä ja yhteistyösisältö on kiinnostavaa.

Somessa mulle on ehkä jo muodostunut maine ihmisenä, joka voi näykätä jopa ruokkivaa kättä. Kritisoin herkästi myös ”omia”, jos aihetta on, enkä ajatellut toimintatapaani muuttaa vieläkään.

 

Voinko kirjoittaa metsäteollisuudesta puolueettomasti, kun takana seisoo metsäjätti UPM?

Tänään twitterissä virisi keskustelu siitä, että blogia sponsoroi UPM. Kommentoijan mukaan ”sellainen ilmiö lisääntyy, että metsäala hankkii nuorekkaita mannekiineja imagokampanjoihinsa”.

Pakko sanoa, että meni kyllä aika pahasti tunteisiin. Ihan vain jo sanan mannekiini käyttö tuntui vanhanaikaiselta ja alentavalta, kuin olisin vain sätkynukke ilman omaa tahtoa ja järkeä. Nukke, joka on aseteltu sievästi metsäkoneen koppiin esittämään metsäkoneenkuljettajaa.

Jo blogin ensimmäisessä postauksessa kerroin, että blogia sponssaa UPM ja yhteistyö lähti liikkeelle, kun kirjoitin Mimmit sijoittaa -blogin metsäsijoittamisesta yhteistyössä UPM:n kanssa.

UPM:n yhteistyöstä vastaava henkilö kirjoitti blogin julkaisun jälkeen, että on seuraillut ulostulojani eri kanavissa ja tykkää paljon mun raikkaasta, rehellisestä ja suorapuheisesta tyylistä, koska se on metsäalalla piristävää ja valitettavan harvinaista.

UPM siis tykkäsi tekstistä ja kysyi, voisinko kirjoitella vieraskynätekstin tai tekstejä tulevaisuudessa myös heidän blogiinsa. Kysyin, voisivatko he mieluummin sponsoroida metsäaiheista blogia.

Hankkiko UPM tosiaan ”nuorekkaan mannekiinin”, vai hankinko itselleni Suomen suurimman metsäfirman mahdollistamaan muskelit sille, että saan ääneni paremmin kuuluviin? Joko tai, tai sekä että, tässä ollaan ja olen todella iloinen, että UPM blogia sponsoroi. Yhteistyö mahdollistaa siistejä juttuja tulevaisuudessa, kuuman linjan suoraan UPM:lle, jos joku asia askarruttaa, mutta ennen kaikkea sen, että voin kirjoittaa itselleni rakkaasta aiheesta ja samalla rahoittaa itselleni rakkaiden opintojen aikaista elämää.

Olen siis todella iloinen, että tällainen mahdollisuus järjestyi.

Suunniteltaessa yhteistyötä vaatimuksenani oli, että sopimus ei estä kritisoimasta metsäteollisuutta ja UPM:ää. Olen allerginen viherpesulle ja jos blogiani yritettäisi käyttää UPM:n tai jonkun muun yhtiön viherpesukampanjassa, koska en asiasta saisi sopimuksen mukaan kirjoittaa, ottaisi se egon päälle. Siksi sopimuksessa lukee, ettei UPM puutu edes yhteistyöpostausten sisältöön.

UPM on varmasti tehnyt elinkaarensa aikana paljon mokia, korjannut toimintatapojaan, nostanut rimaa, hävennyt menneitä ja panostanut tulevaan. Sääntely tulee aivan varmasti kiristymään ja toimintatavat päivittymään, sillä metsäteollisuudessa yleisestikin tavoitteet on asetettu korkealle.

 

Olisiko parempi kirjoittaa tekstejä ilman korvausta?

No, en keksi yhtäkään syytä, miksen metsäalan yhteistyökumppaneita ottaisi tai mainostilaa blogin sivupalkista myisi. Jos yritys haluaa maksaa siitä, että kirjoitan itselleni rakkaasta aiheesta omalla tyylilläni, olisihan se tyhmää jättää mahdollisuus käyttämättä. Varsinkin kun yhteistyöt mahdollistavat opintojen lisäksi sen, että ehkä joskus saan vihdoin sen oman metsätilankin hankittua.

Yhteistyöhän on bloggaajalle ihan no-brainer, jos oikea kumppani eteen sattuu. Esimerkiksi moottorisahayritykset Husqvarna ja Stihl tekevät näkyvää ambassador-mainontaa useiden metsureiden kanssa. Jos olisin metsuri ja tällainen mahdollisuus annettaisiin, miksi ihmeessä en ottaisi tarjousta vastaan? En tosin tiedä sopimuksen sisältöä, mutta jos muutenkin käyttää kyseisen yrityksen tuotteita, on yhteistyö erittäin looginen.

Kirjoitan blogia täysipäiväisten metsäalan opintojen ohessa. Olisin aivan varmasti aloittanut metsäblogin jossain vaiheessa ilman yhteistyökumppaneitakin, mutta yhteistyökumppaneiden ilmaantuminen oikeaan saumaan mahdollisti blogin saattamisen ihmisten ilmoille jo nyt, kun oli resurssit palkata esimerkiksi nettisivujen tekijä. Tekeminen yhteistyökumppaneiden kanssa on pykälää tavoitteellisempaa ja jälki laadukkaampaa, koska vastaa myös muille, ei vain räpellä oma maine pelissä.

Aitous välittyy herkästi läpi, ja tärkeää on, että yhteistyökumppanit ovat sellaisia, joihin on vilpitön suhde. Eli esimerkiksi jos menisin töihin metsäkoneurakointiyritykseen, joka ei halua tehdä blogini kanssa yhteistyötä, olisi hassua mainostaa blogissa kilpailevaakaan yritystä.

Eli yhteistyöt menevät ihan puhtaasti sen mukaan, mikä tuntuu aidolta, luontevalta ja on loogista. Olen ylpeä jokaisesta kumppanista, joka näkyy nyt tai tulevaisuudessa blogini sivuilla.

Ja mikä olisikaan parempi paikka saada ääni kuuluviin, kuin yksi raaja metsäkoneen kopissa, yksi raaja UPM:n viestintätyypin mailiboksissa, yksi raaja blogin näppiksellä ja yksi halaamassa puita? Olen tällä hetkellä erittäin siistissä positiossa. Pakko olla äärimmäisen kiitollinen siitä, mihin viimeinen puoli vuotta on mut vienyt.

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Jätä kommentti

Laura

Metsäalan perustutkintoa suorittava tuleva metsäkoneenkuljettaja, joka viihtyy metsässä myös vapaa-ajalla. Retkeilyä, metsäkoneita ja ajatuksia metsistä ja niiden käytöstä. Tervetuloa mukaan matkalle!

laura@pihkassa.fi

Matkalla mukana

Painavaa asiaa
kannoilta tehtaalle

Sivupalkki tähän.