Laura

Laura

Retkikohde: Helvetinjärven kansallispuisto

Paikka: Pirkanmaa, Ruovesi

Pituus: Merkittyjä reittejä alueella yhteensä noin 40 km, puhelimeen tallentui 15,2 km.

Alueen koko: 49,8 hehtaaria.

Tänä kesänä retkeily on jäänyt harmittavan vähälle. Syynä yksinkertaisesti hellepäivien älytön määrä. Ainoa paikka viettää hellepäivää on metsäkoneen ilmastoitu koppi tai paikallisen pubin kattoterassi, varjon alla totta kai. Kaikki muu aktiviteetti on aivan liian raskasta kun lämpömittari näyttää yli 14°C.

No, nyt heinä-elokuun taitteessa lämpömittari näytti sen verran alle hellelukemien, että aamuvuoron jälkeen vedin turvakengät- ja housut jalasta, vaihdoin ne vaelluskenkiin ja ulkoilupöksyihin ja suuntasin Hiluxin keulan työmaalta kohti luodetta.

Helvetinjärven kansallispuisto ei ole uusi tuttavuus, sen polkuja on tullut tallattua ensimmäisen kerran varmaan lähemmäs kolme vuosikymmentä sitten sen ollessa Mänttää lähin kansallispuisto alle 50 kilometrin etäisyydellä.

Edellisestä reissusta tosin oli vierähtänyt aikaa varmaan viitisentoista vuotta, joten oli aikakin ottaa revanssi.

Vaikka aikaa on vierähtänyt tovi, tuntuivat polut paikoitellen tutuilta. Alueen päänähtävyys – itse Helvetinkolu – vain oli kummasti pienempi kuin muisti. Haukanhietakin herätti etäisiä muistoja mieleen. Sen hiekkarannalla tuli peseydyttyä aikanaan jollakin partioreissulla!

Muuten Helvetinjärven maastot olivat huomattavasti monipuolisemmat ja jylhemmät kuin muistikaan. Toki nyt metsäalaa opiskelleena kiinnittää huomiota aivan eri asioihin ja reissun aikana tuli sanottua varmaan toistakymmentä kertaa että ”kato miten järeä kuusi” tai ”upee haapa!” 😄

Olen rengasreittien ystävä ja Helvetinjärvellä vähän harmittaa, ettei sellaista päiväreissuksi sopivaa noin kymmenen kilometrin merkattua lenkkiä ole. Se ”perinteinen” Helvetinjärven rengasreitti, Helvetistä itään, on pituudeltaan vain neljä kilometriä.

Toki jos ottaa kartan kauniiseen käteen ja vähän pohdiskelee saa varmasti oikein mainion rengasreitin suunniteltua, mutta meidän perjantain höntsälenkillä ei karttaa jaksettu liikoja tihrustella ja luotettiin merkattuun reitistöön, joka kulki Kankimäen parkkipaikalta Helvetinkolulle ja siitä Haukanhietaan ja takaisin.

Reitistö on selkeä, mutta korkeuseroja on sen verran, että sai kyllä hapot aikaan, hien pintaan ja puuskuttamaan. Varsinkin kun tässä kesällä ei ole liikoja tullut urheiltua ja kunto on alkanut rapistua.

Meille sattui sadepäivä ja vaikka vain alkutaipaleella piti pitää sadetakki päällä, olivat pitkospuut ja portaat sen verran sateesta liukkaat, ettei etenemisen vauhti päätä huimannut.

Reissussa parasta oli alkavan syksyn tuntu, vaikka elettiin vielä heinäkuun puolta.

Paikoitellen koivut olivat jo keltaisena ja muutenkin sade ja punertavat sävyt toivat toiveet siitä, että kyllä se elämä vielä voittaa ja pääsen helteen aiheuttamista univajareista vielä joskus irti.

Ylivoimainen suosikkituoksuni kaikista maailman tuoksuista on suopursu. Osittain varmaan hajumuistojen takia, sillä meidän Kuusamon mökin pihalla suopursu tuoksuu vahvana. Sanoinkin että tekis mieli vaan mennä makaamaan tonne suopursujen keskelle imppaamaan tätä tuoksua. Tai kiinnittää riippumatto suopursumaton ylle ja nukkua yön yli huumaava tuoksu nenää kutitellen. Toki surullista on, että nenä tottuu nopeasti ja kohta ei pursuista saisi enää mitään irti.

Helvetinjärvellä upeaa on jylhät kalliot ja vaihtelevat metsät, mutta sydämessä läikähtää edelleen kun pääsee suon reunaan. Suot ovat aina jotenkin mystisiä ja maagisia.

Ei se metsäkonemuija ihan täysin irtaannu savolaisesta, vaikka työpäivä loppuu.

Vedettiin yhden pidemmän istahduksen taktiikalla ja kestoa reissulle tuli 4h 40min, eli juuri sopiva työpäivän jälkeinen viikonlopunaloitusreippailu.

Pakko silti sanoa, että vaikka suht innokas kävelijä olenkin ja esimerkiksi syyslomalla tuli vedettyä yksin Iso-Syötteen kansallispuistossa 24 kilometriä käytännössä yhtä soittoa, painoi aamu neljän herätys ja kahdeksan tunnin työpäivä sen verran, että viimeiset kilometrit tuntuivat jaloissa jo aika tavalla. Eivät meinanneet silmätkään pysyä illalla ruokaa laittaessa (tai no, ruuanlaittoa vierestä seuraavana) auki ja sauna maistui illalla erityisen hyvältä.

Pirkanmaa on kyllä monipuolisuudessaan upea paikka asua. Lyhyen ajomatkan päässä on niin hienoja paikkoja, ettei täältä tarvitsisi poistua varmaan vuosikymmeneen vaikka kävisi joka viikko uudessa paikassa.

Helvetinjärvelle jäi vielä huimasti nähtävää ja ihmeteltävää ja koska työmaat sijaitsevat Ruovedellä ja aamuvuoron jälkeen ehtii hyvin ulkoilemassa piipahtaa, päätettiin, että käydään tutkailemassa alueen muitakin osia nyt kun tämä kansallispuiston niin sanottu klassikko-osuus on taas terävinä muistoina mielessä.

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Jätä kommentti

Laura

Metsäalan perustutkintoa suorittava tuleva metsäkoneenkuljettaja, joka viihtyy metsässä myös vapaa-ajalla. Retkeilyä, metsäkoneita ja ajatuksia metsistä ja niiden käytöstä. Tervetuloa mukaan matkalle!

laura@pihkassa.fi

Matkalla mukana

Painavaa asiaa
kannoilta tehtaalle

Sivupalkki tähän.