Paikka: Pirkanmaa, Ruovesi, Visuvesi, Pajuskylä. Erä- ja luontokeskus: Keituntie 100, 34870 Visuvesi.
Pituus: opasteiden mukaan 3,5 km, puhelimeen tallentui näkötornille piipahtamisineen 4,7 km
Käydään vanhempieni kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti kiertelemässä pääasiassa pirkanmaalaisia luontokohteita ja retkeilypaikkoja, joihin on inhimillinen ajomatka Mäntästä. On ilmeisesti sukuvika, että jos joku näkee laavu 4 km -kyltin ja huudahtaa, että hei laavu, käydäänkö katsomassa niin loppuporukka vastaa myöntävästi. Näin kävi viimeksi eilen vessanpöntönkannenostoreissulla ja löysin itseni matalavartisissa paljasjalkakengissä hyppelemässä mättäältä toiselle jäisen veden hamutessa kengän sisäänmenoaukkoa.
Porukoilla on ollut jo varmaan kohta parikymmentä vuotta kuvitteellinen matkatoimisto nimeltä Wittula Tours, jonka jokainen matka menee jollain tavalla pieleen. Ilmeisesti Wittulan Larelle sovitellaan jo Martan ja Sepon matkatoimiston jatkajan manttelia, koska alkaa omassa ansioluettelossanikin olla sen verran mieleenpainuvia sattumuksia vuosien varrelta kun ihan jokainen retki ei ole kovin tarkkaan ennakkoon suunniteltu.
Eli joo, spontaania seikkailuseuraa on tarjolla, kun vaan kysyy!
Blogiin on tarkoitus kerätä muistiin niin pidempiä vaellusreissuja suosituille retkeilypaikoille kuin vinkata näistä tuntemattomammista lähikohteisiin piipahduksistakin. Jos on vinkata joku oma lemppari, missä pitäisi ehdottomasti käydä, laita vaikka yläpalkin yhteydenottolomakkeella viestiä. Keräilen listaa joissa poiketa vapaahetkinä. Sijainnin ei tarvitse olla Pirkanmaalla, kivat paikat kiinnostaa aina, maantieteellisestä sijainnista viis.
Retkikohde-kategorian aloittaa ekstemporereissu Ruoveden Pajuskylän luontopolulle.
Pajuskylän luontopolku on Pajusen eräilijöiden talkootyönä 2000-luvun alussa tekemä noin 3,5 km mittainen luontopolku. Polku ei kulje koskemattomien ikimetsien läpi, vaan muutaman kilometrin matkalla tallustetaan metsän lisäksi niin uudistushakatun ja juuri istutetun aukon läpi kuin ihmetellään juuri harvennettua aluettakin. Puutkin oli vielä tien vieressä ja äiti sanoi että ”oooh! tuoksuta!”. Sanoin et niin, tältä mun työpaikka tulevaisuudessa tuoksuu. Joka päivä 😎
Juotiin ensimmäiset (kyllähän muutaman kilometrin mittaisella retkellä nyt vähintään kaksi evästaukoa pitää olla) sumpit ilmeisesti viimekesäisen metsäpalon mustentamalla alueelle ja kivuttiin Varpusvuoren näkötornille. Polun varrella on paljon opastauluja, jotka kertovat talousmetsistä, riistasta ja alueen linnuista.
En ole mikään kovin intohimoinen jätöstentiirailija enkä tunnista syyllistä kuin suurpiirteisesti, mutta edes minä en voinut olla huomaamatta, että alueella viihtyy ainakin jokin bambi, pupujussi ja metsäkanalinnut. Opaskylttien mukaan seuran alueella on metsäkanalintujen metsästyskielto toistaiseksi voimassa ja ainakin kakan määrän perusteella teeri alueella näyttäisi ahkerasti viihtyvän.
Luontopolun alussa on iso kota ja puucee, jotka ovat vapaasti retkeilijöiden käytettävissä. Eräilijät rakensivat alueen tuulenkaadoista kodan lisäksi alueelle myös saunan ja makuuaitan, jotka ovat käsitykseni mukaan myös kysyttäessä käytettävissä tai ainakin vuokrattavissa.
Lisää esimerkiksi seuran ja rakennusten historiasta voi lukea täältä.
Ilma tänään oli pirtsakka +2°C ja kahvia risukeittimellä tihkussa keitellessä sai sormia hinkuttaa aika hanakasti yhteen lämmön toivossa. Yhtäkään toista luonnossaliikkujaa ei poluilla tullut vastaan ja vaikka ruuhka retkipaikoilla on teoriassa yhtä positiivinen ongelma kuin se kun vegaanituotteen kohdalla on hylly tyhjä, kyllähän se silti mukavalta tuntuu kun saa omassa rauhassa vapaapäivästä nauttia.
Kelle suosittelen paikkaa?
Jos olisin opettaja tekisin tänne luokkaretken! Kota on valtava ja vetää ison luokan ellei parikin, puitteet on hyvät ja opastaulut kaiken ikäisille sopivat. Luontopolku ei ole esteetön, mutta profiili kohtuullisen helppo nuoremmillekin ja näkötorniin kipuaminen ja Ruoveden kauniiden maisemien katseleminen korkealta hienoa.
Kyllä täällä reilu pari tuntia meni rattoisasti, ja eväät kannattaa ehdottomasti tehdä. Kodan lisäksi pienen lammen rannalla oli myös pieni laavu, jossa lämmitettiin eväsleivät ja juotiin reissun toiset kahvit. Lammella oli myös laituri, eli kesällä lammessa voisi käydä helposti vilvoittelemassa.
Äidin mukaan kohde oli sympaattinen hyvän mielen kohde ja eipä ole vastaan sanomista.